Hola!
Tässä jaksossa annan puheenvuoron lähes kokonaan Pantteri-kasvatti Tuuli Mennalle, joka itseni tavoin viettää ensimmäistä vuottaan yliopistossa Atlantin takana. Tutustuin Tuuliin juniorimaajoukkueen kautta ja myöhemmin pelasimme ja treenasimme yhdessä Pohjois-Haagan yhteiskoulussa ja Mäkelänrinteen lukiossa Helsinki Basketball Academyn puitteissa. Keväällä painoimme kumpikin valkolakin päähämme Märskyn palloiluhallissa. Seuratasolla emme kuitenkaan ole koskaan olleet samassa joukkueessa, vaikkakin olemme molemmat edustaneet Wartti Basketia. Viimeiset neljä kautta Tuuli vietti Tapiolan Hongan vihreävalkoisissa Espoossa ennen siirtymistään Atlantin taakse. Tuulin koulu sijaitsee itärannikolla Richmondissa. Noin 220 000 asukkaan kaupunki on Virginian osavaltion pääkaupunki parisen tuntia Washington D.C:sta etelään.
Saimme kumpikin maistaa menestystä kotimaan junnusarjoissa Pikkiksen siivellä, tosin eri ikäluokissa ja kausilla.
Mitkä ovat suurimpia eroja harjoittelun ja pelaamisen suhteen aiempiin kokemuksiisi verrattuna?
Suurin ero harjoittelussa on varmaan säännölliset individual treenit, jotka siis vedetään yksin kahden valmentajan kanssa ja ideana on keskittyä henkilökohtaisten heikkouksien vahvistamiseen. Erityisesti ennen kauden alkua näitä treenejä oli tosi paljon ja niistä sai lyhyessä ajassa tosi hyvät tehot irti, kun lepotaukoja ei hirveästi ole.
Treeniaikataulun suhteen suurimmat erot ovat NCAA-säännöistä johtuvat rajoitukset, jotka siis määrittävät, että milloin ja kuinka paljon saa tehdä mitäkin. Esim. ennen lokakuun ja preseasonin alkua, oli lajiharjoittelu valmentajan kanssa rajattu kahteen tuntiin viikossa ja oheisharjoittelua (kaikkien rakastamaa conditioningia ja punttia) sai tehdä yhteensä 6 tuntia. Nyt kaudella treenit on rajattu 20 tuntiin viikossa, max 4 tuntia päivässä ja yksi pakollinen lepopäivä. Kyseiset rajoitukset turhauttivat tosi paljon heti alussa, kun Suomessa on tottunut ympäri vuoden treenaamaan monta tuntia päivässä lajia ja päälle vielä fysiikkaa. Lisäksi käsittämättömältä tuntuu täydellinen kropanhuoltokulttuurin puute. Näiden mielestä on outoa venytellä treenien jälkeen, tai rollata jalkoja. Näiden mielestä venyttely ja rollaus kuuluu vain alkuveryttelyyn.
Pelaamisessa suurimmat erot tähän asti on ollut ihan selkeästi pelin fyysisyys ja tempo. Pelaajat ovat keskimäärin urheilullisempia ja pelityyli agressiivisempi. Lisäksi lähempänä oleva kolmen pisteen kaari ja pienempi kolmen sekunnin alue vähentävät tilaa pelata hyökkäyspäässä. Hyökkäyspeli on myöskin paljon suoraviivaisempaa verrattuna eurooppalaiseen pelityyliin, jossa heittokelloa käytetään usein tarkoituksella pidempään.
Millainen on joukkueen ikäjakauma ja mitä paikkaa pelaat? Onko roolisi erilainen kuin mihin olet tottunut?
Meidän joukkue on tällä hetkellä suhteellisen nuori koska vanhimpia eli senioreita on tällä hetkellä vain kaksi, junioreita on pelikuntosina myöskin kaksi, sophomoreja on viisi ja meitä junnuja eli freshmaneja on kolme. Erityisesti meidän isot pelaajat on nuoria ja kokemattomia, mikä on tarjonnut itselle vastuuta ja mahdollisuuksia ihan aloitusviisikkoon asti.
Pelipaikkana täällä on forward eli pelaan nelospaikkaa, joka eroaa aika paljon siitä mitä pelasin Suomessa, koska nelosen rooli meidän hyökkäyksessä on tosi erilainen kuin Suomessa nelospaikalla oli. Meidän motion-peleissä nelostontilla olen kaarella mukana pienten pelaajien rotaatiossa, liikettä on enemmän ja screenaamista paljon vähemmän. Joskus pelataan myös pienellä viisikolla, jolloin kukaan ei käytännössä mene postiin, vaan kaikki viisi pelaajaa aloittaa kaaren takaa.
Kaiken kaikkiaan meidän pelitapa on tosi erilainen verrattuna mihinkään aiemmin pelaaamaani systeemiin ja meidän hyökkäys vaatii myös itseltäni vähän erilaisia ominaisuuksia kuin aikaisemmin. Kuitenkin alun kankeuden jälkeen tuntuu, että pelipaikka/tyyli/rooli sopii itselle ihan hyvin, vaikka totuttelemista tämä pelaaminen vielä tässä vaiheessa vähän onkin.
Look at tha flick of tha wrist!
Miten hoituvat asuminen, ruokailu yms. arjen askareet? Pääsetkö itse kokkaamaan vai käytkö koululla syömässä?
Asun yliopiston freshman-asuntolassa, joka sijaitsee siis kätevästi kampuksella. Syöminen hoituu pääasiassa kampuksen ruokalassa eli dining hallissa, jonne opiskelijakorttia höyläämällä pääsee ilmaiseksi niin usein kuin haluaa. Muita vaihtoehtoja, jos kyllästyy, on kampuksen kahvilat ja ravintolat, joissa toimii kortille lukuvuoden alussa ladatut dining dollarit. Meidän ruokala on kuitenkin niin hyvä ja monipuolinen, että toistaiseksi vielä ei ole kyllästymisen vaaraa ollut. Itse ei valitettavasti ole mahdollisuutta päästä kokkaamaan, joka vähän harmittaa, koska kotiruokaa täällä kyllä ikävöi.
Normaali pyykinpesu hoituu asuntolan alakerran pyykkihuoneessa, ja urheiluvaatteet pestään meille valmiiksi hallilla.
Yliopiston stressaavuudesta kuulee yhtä sun toista legendaa. Miten itse olet kokenut koulun ja koriksen yhdistämisen ja millaisia resursseja opinahjosi tarjoaa urheilijoiden tueksi?
Tällä hetkellä tuntuu, että koulu on se pääasiallinen stressinaiheuttaja, koska hommaa kyllä riittää tuntien ulkopuolella ja koulun akateeminen vaatimustaso on korkea. Normaalit oppilaat meidän koulussa onkin aika älykköjä, koska sisäänpääsyprosentti on niin alhainen. Urheilijoiden opiskelusta pidetään huolta päivittäisellä study hallilla, jossa tunteja vietetään viikoittain yhteensä kahdeksan. Study hallissa tarkoitus on siis tehdä läksyjä ja opiskella, lisäksi oma academic advisor eli opo on paikalla valvomassa ja ohjaamassa opiskelua. Vaikeinta koulussa toistaiseksi on ollut erilaisten kirjoitustehtävien paljous, jotka usein menevät yötöiksi tiukan aikataulun vuoksi. Nyt edessä on vähän niin kuin ensimmäinen suuri koitos koris ja koulu -yhdistelmän suhteen, kun ensimmäisen jakson loppukoeviikko häämöttää reilun viikon päässä.
Mitä muita lajeja koulullasi on ja onko penkkiurheiluun löytynyt suosikkia?
Meidän koulussa miesten koris on isoin laji ja miesten pelit onkin usein melkein loppuunmyytyjä. Muita lajeja on jefu, lacrosse, baseball, field hockey, tennis, uinti ja uimahyppy, maastojuoksu, yleisurheilu ja golf. Jefua ollaan käyty nyt syksyn mittaan paljon katssomassa ja meidän koulu voittikin jefussa oman konferenssinsa, joten vielä pääsemme seuraamaan playoff-pelejäkin.
Lähes puoli vuotta lätäkön tällä puolella vietettyäsi onko jotain yllättävää, mitä huomaat kotimaasta ikävöiväsi? Itsehän en koskaan tullut ajatelleeksi miten tärkeä osa elämääni maksamakkara oli ennen kuin jouduin siitä eroon.
Itseasiassa olen täällä viettänyt jo yli puoli vuotta, kun kuusi kuukautta lähdöstä tuli tossa viikko sitten täyteen. Mitään hirveetä ikävää ei ole vielä iskenyt, kun koulu ja koris on pitänyt mukavan kiireisenä, mutta eniten ehkä ikävöin (tietysti perheen ja kavereiden lisäksi) autoa ja keittiötä.
(Toim. huom. mun on ehkä vähän ikävä tätä Suden kesää 2012.)
Olette suhteellisen kovassa Atlantic 10 -konferenssissa. Mikä on joukkueen tavoite kaudelle?
Joukkue on nuori ja selkeä tavoite tällä kaudelle on ansaita paikka NCAA lopputurnaukseen. Lisäksi tietysti menestys omassa konferenssissa ja parempi rekordi, kun meidän miesten jengillä 😉
Joukkueesi kutsumanimi on Spiders. Joko sun joukkuekaverit osaa laulaa Hämä-hämä-häkki?
Hahhaha…! No ei osaa 😀 En ole tullut tota aiemmin edes ajatelleeksi, mutta täytyypä opettaa! Pientä suomen kielen opetusta olen kyllä halukkaille antanut ja tuloksiakin ollaan saatu, kun osa osaa jo melkein lausua mun koko nimen oikein 😀
Miten sujui periamerikkalaistakin perinteisin kiitospäivän juhla? Oletko perillä juhlan tarkoituksesta?
Lähdimme joukkueen kanssa Miamiin thanksgiving turnaukseen ja siellä siis oli ohjelmassa myös juhlaillallinen. Itse en tarkkaa historiikkia tästä juhlasta tunne, mutta perusidea on kyllä selvillä.
Kiitos haastattelusta Ninneli ja tsemppiä kaikille Suomalaisille NCAA-pelureille, etenkin kaikille freshmaneille. Kaikille kiinnostuneille meidän joukkueen tekemistä voi seurata osoitteessa richmondspiders.com ja lisäksi konferenssin nettisivuilla atlantic10.com. Lopuksi vielä terveiset kaikille sinne koti-Suomeen, erityisesti kaikille honkalaisille ja HBA-Märskyille, ja rattoisaa loppuvuotta!
Kauhajoelta Kaliforniaan 